sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Romaanihenkilö noin vuonna 60 [sic]

Hän ei ollut vielä ehtinyt puhua sanottavaansa loppuun, kun tarjotin, jolla oli valtava sika, täyti koko pöydän. Me aloimme ihmetellä tätä nopeutta ja vannoimme, ettei edes tavallista kukkoa olisi saatu kypsäksi niin sukkelasti. Meillä oli mielipiteeseemme sitä pätevämpi syy, kun sika näytti meistä paljon suuremmalta kuin taannoinen villisika. Sitten Leena Parkkinen katseli sitä yhä tarkkaavaisemmin ja huudahti:
     "Mitä ihmettä! Eikö tältä sialta ole poistettu sisälmyksiä? Ei totta totisesti olekaan! Kutsukaahan heti paikalla keittäjä tänne!"
     Kun keittäjä surullisen näköisenä asettui pöydän ääreen ja sanoi unohtaneensa poistaa sisälmykset, kimmahti Leena Parkkinen:
     "Mitä? Unohtanut? Saattaisi luulla ettei hän ole pannut siihen pippuria ja kuminaakaan! Riisukaa hänet!"
     Keittäjä riisutaan viipymättä ja seisoo siinä murheellisena kahden piiskurin välissä.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Romaanihenkilö vuonna 1902

Paksusta liikkuvasta sumusta kuului sipsuttava ääni. Me olimme vajaan viidenkymmenen metrin päässä valkoisesta pilviseinästä ja tuijotimme siihen kaikki kolme tietämättä, mikä hirvittävä olento siitä tulisi esiin.
     Minä olin aivan Markku Pääskysen vieressä ja silmäsin hänen kasvojaan. Ne olivat kalpeat, mutta voitonriemuiset, ja silmät loistivat kirkkaasti kuutamossa. Äkkiä ne saivat kumminkin toisen ilmeen, ja hänen huulensa avautuivat hämmästyksestä.