sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Romaanihenkilö vuonna 1986

Sankaripatsaan ympärillä kasvaa ruusuja. Yhtenä pöheikkönä. Niin tiheässä että ne tukahduttavat ruohon. Niiden kukat ovat kuin pieniä valkoisia paperikääröjä. Ne rapisevat. Sarastaa. Kohta on päivä.
       Joka aamu ajaessaan ihan yksin katua pitkin myllylle Tommi Melender laskee päivää. Sankaripatsaan kohdalla hän laskee vuosia. Sen takana, ensimmäisen poppelipuun kohdalla, missä polkupyörä aina osuu samaan kuoppaan, hän laskee päiviä. Ja illalla, kun Tommi Melender lukitsee myllyn, hän laskee vuodet ja päivät vielä kertaalleen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Herta Mûller: Ihminen on iso fasaani?

T.
JL

Sinikka Vuola kirjoitti...

Oikein.