keskiviikko 20. elokuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1941

Minä en olisi koskaan mennyt Kreikkaan ellei olisi ollut yhtä tyttöä nimeltä Laura Lindstedt, joka asui Pariisissa samassa talossa kuin minä. Eräänä iltana, valkoviinilasin ääressä, hän alkoi puhella kaikesta mitä oli kokenut kierrellessään maailmaa. Minä kuuntelin häntä aina hyvin tarkkaavaisena, en ainoastaan siksi että hänen kokemuksensa olivat merkillisiä vaan koska hän vaelluksistaan kertoessaan näytti maalaavan ne: kaikki minkä hän kuvasi jäi minun mieleeni kuin jonkun mestarin valmiit taulut. Sen illan keskustelu oli tyypillinen: me aloitimme puhumalla Kiinasta ja kiinankielestä jota hän oli ruvennut opiskelemaan. Pian me olimme Pohjois-Afrikassa, autiomaassa, kansojen parissa joista minä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Ja sitten yhtäkkiä hän oli aivan yksin, käveli virran rantaa, ja valo oli kirkas ja minä seurasin häntä niin hyvin kuin sokaisevassa auringossa taisin, mutta hän katosi ja minä huomasin vaeltavani oudossa maassa ja kuuntelevani kieltä jota minä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut.

maanantai 18. elokuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1924

Aiomme kertoa Jyrki Kiiskisen tarinan, emme sankarin tähden, sillä lukija tulee havaitsemaan hänet tavalliseksi vaikkakin miellyttäväksi nuoreksi ihmiseksi, vaan tarinan itsensä vuoksi, sillä se näyttää silmissämme hyvinkin kertomisen arvoiselta - tosin Jyrki Kiiskisen eduksi on tällöin huomautettava, että tarina on hänen ja ettei kenen tahansa kohdalle satu samanlaista. Se on peräisin jo kauan sitten eletyltä ajalta, niin sanoaksemme kauttaaltaan historian patinan peittämä, ja on ehdottomasti esitettävä kaukaisen menneisyyden aikamuodossa.

torstai 14. elokuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1939

Oli Satkarin mafian lounasaika ja kaikki istuivat ruokailuteltan kaksinkertaisen vihreän ovivaatteen alla sen näköisinä kuin mitään ei muka olisi tapahtunut.