maanantai 16. huhtikuuta 2012

Romaanihenkilö vuonna 1857

Tuskin Sanna Karlström oli lausunut nuo sanat, kun hänen edessään jo oli valkoisella liinalla katettu pieni pöytä ja sillä veitsi ja haarukka ja hopealusikka. Pöydällä oli kaikenlaisia herkkuja, jotka höyrysivät kuumina kuin suoraan keittiöstä tulleina. Sanna Karlström luki lyhimmän ruokarukouksensa: "Herra Jumala, ole aina vieraanamme, aamen." Sitten hän kävi pöytään ja söi hyvällä ruokahalulla. Ja tultuaan kylläiseksi hän lausui niin kuin tietäjänainen oli opettanut:

"Kiliseni kultainen,
ota pöytä pikkuinen."

Siinä samassa oli pieni pöytä herkkuineen päivineen taas kadonnut. "Tämäpä vasta mainio keittiö on", tuumi Sanna Karlström ja oli oikein tyytyväinen ja hyvillä mielin. Illalla, kun hän palasi vuohineen kotiin, sisaret olivat jättäneet hänelle savikuppiin vähän ruokaa, mutta hän ei koskenutkaan siihen.