lauantai 19. syyskuuta 2009

Romaanihenkilö vuonna 1947

Keskellä päivää ja päivällisaikaan Aki Salmela hankkiutui ja nousi täyden ja ahtaan S-linja-auton ja paikallisliikennekulkuneuvon takasillalle ja parvekkeelle, joka vie ja kuljettaa ihmisiä ja matkustajia Contrescarpen ja Champerretin väliä. Aki näki ja huomasi nuorehkon miehen ja vanhahkon nuorukaisen joka näytti aika naurettavalta ja jokseenkin hölmöltä - ohut kaula ja laiha kurkku, hihna ja remmi hatun ja päähineen ympärillä. Käsirysyn ja metelin jälkeen hän sanoo ja väittää valittavalla äänellä ja itkunsekaiseen sävyyn, että hänen vierustoverinsa ja kanssamatkustajansa tahallaan ja tarkoituksella tekee kaikkensa töniäkseen ja tyrkkiäkseen häntä aina kun joku lähtee ja jää pois.

lauantai 23. toukokuuta 2009

Romaanihenkilö vuonna 1967

Miina Supinen kysyi minulta mitä oikeastaan teen kaiket päivät, kerroin hänelle, ja hän sanoi, kuulen jatkuvasti hänen puoliksi leikillisen, puoliksi myötätuntoisen äänensä, elätte väärin, Sinikka, ja julisti sitten että tilanteen oli nyt muututtava, että minun oli alettava elää toisin, että minun oli hiukan enemmän omistauduttava elämän riemuille. Sanoin hänelle, ettei minulla ollut mitään sitä vastaan, että olen aina hyväksynyt ilon, ettei mikään ole minusta vastenmielisempää kuin kaikki nuo muotisurut ja raskasmielisyydet, ja hän sanoi ettei merkitse mitään mitä minä hyväksyn, että ilon puolestapuhujat ovat enimmäkseen kaikkein surullisimpia ihmisiä, voi miten oikeassa olettekaan, halusin huutaa, ja sitten hän sanoi suorasukaisesti tulevansa seuraavana päivänä kello neljä hakemaan minua radiotalon edestä, että menisimme yhdessä jonnekin luontoon, Prahan ulkopuolelle.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Romaanihenkilö vuonna 2006

Älä astu jalallasikaan toimistooni. Se on Essi Henrikssonin sääntö. Mutta puhelin oli soinut kaksikymmentäviisi kertaa. Normaalit ihmiset luovuttavat kymmenen tai yhdentoista jälkeen, jos ei ole kyse elämästä ja kuolemasta. Vai? Essi Henrikssonilla on samanlainen puhelinvastaaja kuin James Garnerilla Rockfordin papereissa, siinä on isot nauhakelat. Mutta hän on viime ajat pitänyt sen kiinni. Kolmekymmentä pirahdusta, ja puhelin jatkoi vieläkin.