tiistai 16. huhtikuuta 2013

Romaanihenkilö vuonna 1913

Minun nimeni on Riikka Ala-Harja, ja minä kerron tässä nyt oman tarinani itse, sillä muuten sitä ei varmasti panisi paperille kukaan. Ei taida olla erityisen ihmeellistä, että nykyään, kun ihmiskunnasta on tullut niin neuvokas ja nokkela, joku ottaa ja rupeaa kirjoittamaan omaa tarinaansa niin kuin minä nyt. Se on lyhyt, tämä minun tarinani, koska minä olen vielä nuori, eikä sitä kirjoiteta nyt loppuun asti, sillä minulla on varmasti vielä pitkälti elämää elettävänä. Minussa on huomattavaa se, että olen tuiki tavallinen, lähestulkoon ylenpalttisen tavallinen ihminen. Yksi monista, ja se juuri on minusta niin kummallista. Siis se monista, monet, se on minusta kumma juttu, ja ajattelenkin aina: "Mitä ihmettä ne kaikki oikein tekevät, mitä puuhaavat?" Minä ihan hukun kaikkien niitten monien joukkoon. Kun kiiruhdan puolenpäivän aikoihin kotiin pankista jossa olen töissä, nekin kaikki kiiruhtavat kotiin, toinen pyrkii toisensa ohi, toinen yrittää harppoa pidemmin askelin kuin toinen, ja kuitenkin itse kukin ajattelee siinä mennessään: "Kyllähän tässä kaikki kotiin päästään." Kaikki tosiaankin pääsevät kotiin, sillä joukossa ei ole yhtäkään sellaista poikkeustapausta, joka ei yhtäkkiä löytäisikään enää kotiinsa.