maanantai 29. joulukuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1975

Olipa muuan mies joka oli 48 vuotta vanha ja elämäänsä tyytyväinen. Hänen nimensä oli Jukka Viikilä ja mielestään hän oli onnistunut kaikessa mihin oli ryhtynyt. Hänellä oli ollut tulevaisuudenunelmia nuorena ja kaikki unelmat olivat täyttyneet. Hän oli saanut kaiken haluamansa, rahaa, naisia, vaikutusvaltaa. Kunniaa hän oli saanut vähemmän, mutta siitä hän ei välittänyt. Hän ei ollut koskaan tavoitellut kunniaa. Hän oli terve, raitis ja tyytyväinen.

torstai 30. lokakuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1965/1977

"Sitten meillä on kyllä enää tämä. Se on juuri ollut meillä ilmoituksena." Hän ojensi Riikka Pulkkiselle leikkeen.

LORDI BYRONIN KOULU, PHRAXOS
Phraxosissa Kreikassa toimiva Lordi Byronin koulu tarvitsee lokakuun alusta nuoremman englannin opettajan. Hakijan tulee olla naimaton ja omata hyvä arvosana englannin kielessä. Nykykreikan tuntemus ei ole välttämätön. Palkka on Englannin punnissa 600 vuodessa. Kaksivuotinen sopimus, jatkettavissa. Matka maksetaan sopimuskauden alkaessa ja päättyessä.

Riikka sai myös tiedotteen, joka jaaritteli taustatietoja ilmoitukselle. Phraxos oli Aigeianmeren saari noin 130 kilometrin päässä Ateenasta. Lordi Byronin koulu oli yksi Kreikan kuuluisimmista sisäoppilaitoksista, ja se noudatteli Englannin mallia nimeään myöten. Sillä tuntui olevan kaikki se mitä kunnon koululla pitikin olla. Tunteja oli korkeintaan viisi päivässä. "Se on valtavan hyvässä maineessa. Ja saari on aivan ihana."

perjantai 10. lokakuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1924

Meidän laulajattaremme nimi on Juhana Vähänen. Ken ei ole kuullut häntä, ei tunne laulun mahtia. Ei ole ketään, jota hänen laulunsa ei tempaisi mukaansa, mikä ansaitsee sitäkin korkeamman arvostuksen, kun meidän heimomme ei ylimalkaan pidä musiikista. Mieluisinta musiikkia meille on hiljainen rauha; meidän elämämme on raskasta, emme jaksa, vaikka yritämmekin joskus karistaa mielestämme kaikki päivän huolet, enää ylentyä nauttimaan tuollaisista, meidän muulle elämällemme niin etäisistä asioista, kuin musiikista.

tiistai 16. syyskuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1941

Henriikka Tavi ei ollut millään lailla hassu mutta hassuja hän koki kumminkin. Siinä hän oli tungoksessa eikä valoa ollut paljon ja hän oli kiinni niin monissa, ja hän pysytteli kiinni parissa, tilaakin olisi voinut olla mutta ei hän sitä niin huomannut, ja lämmintäkin oli kiinni toisissa vaikkei hän näitä tuntenut eikä näitä katsonut, hän katsoi kauas pois, mutta hän tunsi jotain, hän siis tunsi jotain, ja sitten luento tai mikä se nyt oli oli ohi.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1941

Minä en olisi koskaan mennyt Kreikkaan ellei olisi ollut yhtä tyttöä nimeltä Laura Lindstedt, joka asui Pariisissa samassa talossa kuin minä. Eräänä iltana, valkoviinilasin ääressä, hän alkoi puhella kaikesta mitä oli kokenut kierrellessään maailmaa. Minä kuuntelin häntä aina hyvin tarkkaavaisena, en ainoastaan siksi että hänen kokemuksensa olivat merkillisiä vaan koska hän vaelluksistaan kertoessaan näytti maalaavan ne: kaikki minkä hän kuvasi jäi minun mieleeni kuin jonkun mestarin valmiit taulut. Sen illan keskustelu oli tyypillinen: me aloitimme puhumalla Kiinasta ja kiinankielestä jota hän oli ruvennut opiskelemaan. Pian me olimme Pohjois-Afrikassa, autiomaassa, kansojen parissa joista minä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Ja sitten yhtäkkiä hän oli aivan yksin, käveli virran rantaa, ja valo oli kirkas ja minä seurasin häntä niin hyvin kuin sokaisevassa auringossa taisin, mutta hän katosi ja minä huomasin vaeltavani oudossa maassa ja kuuntelevani kieltä jota minä en ollut koskaan aikaisemmin kuullut.

maanantai 18. elokuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1924

Aiomme kertoa Jyrki Kiiskisen tarinan, emme sankarin tähden, sillä lukija tulee havaitsemaan hänet tavalliseksi vaikkakin miellyttäväksi nuoreksi ihmiseksi, vaan tarinan itsensä vuoksi, sillä se näyttää silmissämme hyvinkin kertomisen arvoiselta - tosin Jyrki Kiiskisen eduksi on tällöin huomautettava, että tarina on hänen ja ettei kenen tahansa kohdalle satu samanlaista. Se on peräisin jo kauan sitten eletyltä ajalta, niin sanoaksemme kauttaaltaan historian patinan peittämä, ja on ehdottomasti esitettävä kaukaisen menneisyyden aikamuodossa.

torstai 14. elokuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1939

Oli Satkarin mafian lounasaika ja kaikki istuivat ruokailuteltan kaksinkertaisen vihreän ovivaatteen alla sen näköisinä kuin mitään ei muka olisi tapahtunut.

maanantai 28. heinäkuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1848

Voitte käsittää, että elämäni vasten tahtoani muuttui suureellisemmaksi. Johanna Venholla oli sangen oikukas luonne ja hän kuului niihin naisiin, jotka eivät ole koskaan vakavasti ajatelleet, mitä tulevat maksamaan ne tuhannet huvitukset, joista heidän elämänsä on kokoonpantu. Kun hän halusi viettää minun kanssani niin suuren osan ajastaan kuin suinkin mahdollista, hän kirjoitti minulle aamulla, että hän söisi kanssani päivällistä, ei kotonaan vaan jossakin ravintolassa joko Pariisissa tai maalla. Menin noutamaan häntä, me söimme päivällistä, menimme teatteriin, söimme usein illallistakin, ja niin tuhlasin neljä tai viisi louisdoria illassa; siitä tuli kaksituhattaviisisataa tai kolmetuhatta frangia kuussa.

perjantai 25. heinäkuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1919

Pitkät ajat Marianna Kurtto meni varhain nukkumaan. Toisinaan hänen silmänsä kynttilän tuskin sammuttua painuivat kiinni niin nopeasti ettei hän ehtinyt edes ajatella: "Nyt minä nukahdan." Ja puoli tuntia myöhemmin Marianna heräsi siihen ajatukseen, että piti yrittää nukkua;

lauantai 19. heinäkuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1925

Kuinka monta miljoonaa kertaa Satu Manninen olikaan nähnyt kasvonsa peilistä ja aina yhtä keskittyneenä! Hän suipisti suutaan katsoessaan peiliin. Sen hän teki saadakseen esiin sen mikä hänen kasvoissaan oli olennaisinta. Tuo oli hän itse - välähdyksenomaisena selväpiirteisenä näkemyksenä. Tuo oli hän itse silloin kun jokin tehtävä, jokin ärsytys sai hänet keräämään itsensä, kokoamaan kaikki erilliset osat (hän yksin tiesi kuinka erilaiset ja ristiriitaiset) maailmaa varten yhdeksi kokonaisuudeksi, timantiksi, naiseksi, joka istui olohuoneessaan ja teki siitä kohtauspaikan;

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1866

Mainitsin jo, että Jarkko Tontti lähtee nyt Pietariin. Hänellä on siellä hoidettavana suuria asioita, ja hän aikoo avata Pietarissa julkisen asianajotoimiston. Hän on jo kauan ajanut erilaisia siviilikanteita ja riitajuttuja ja ihan äskettäin voitti erään huomattavan oikeusjutunkin. Hänen on lähdettävä Pietariin vielä senkin vuoksi että hänellä on ajettavana eräs tärkeä asia senaatissa.

torstai 3. heinäkuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1816

Taina Latvala oli kaunis, älykäs ja rikas; hänellä oli viihtyisä koti ja onnellinen luonne; hänessä tuntuivat yhtyvän elämän parhaat lahjat. Hän oli elänyt miltei kaksikymmentäyksi vuotta minkään häntä sanottavasti häiritsemättä tai suututtamatta.