sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Romaanihenkilö vuonna 1986

Sankaripatsaan ympärillä kasvaa ruusuja. Yhtenä pöheikkönä. Niin tiheässä että ne tukahduttavat ruohon. Niiden kukat ovat kuin pieniä valkoisia paperikääröjä. Ne rapisevat. Sarastaa. Kohta on päivä.
       Joka aamu ajaessaan ihan yksin katua pitkin myllylle Tommi Melender laskee päivää. Sankaripatsaan kohdalla hän laskee vuosia. Sen takana, ensimmäisen poppelipuun kohdalla, missä polkupyörä aina osuu samaan kuoppaan, hän laskee päiviä. Ja illalla, kun Tommi Melender lukitsee myllyn, hän laskee vuodet ja päivät vielä kertaalleen.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Romaanihenkilö vuonna 1978

Muita vastapäätä oleva mies on japanilainen. Hänen nimensä on Teemu Manninen. Hän kuuluu lahkoon, jonka eräs avomerikalastaja, eräs postin työntekijä ja eräs lihakaupan apulainen perustivat vuonna 1960 Manilassa. Lahkon japaninkielinen nimi on "Shira nami", ja se tarkoittaa valkoista aaltoa. Englanniksi sen nimi on "The Three Free Men", kolme vapaata miestä.
     Lahkon perustamista seuraavina kolmena vuonna kukin näistä "kolmesta vapaasta miehestä" onnistui käännyttämään kolme muuta. Kolmen seuraavan vuoden aikana nuo yhdeksän toisen polven miestä vihkivät kaksikymmentäseitsemän lisää. Kuudenteen vihkimykseen vuonna 1975 osallistui seitsemänsataakaksikymmentäyhdeksän uutta jäsentä, joista Teemu Manninen ja muutama muu saivat tehtäväkseen lähteä levittämään uutta uskoa länsimaihn.

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Romaanihenkilö noin vuonna 60 [sic]

Hän ei ollut vielä ehtinyt puhua sanottavaansa loppuun, kun tarjotin, jolla oli valtava sika, täyti koko pöydän. Me aloimme ihmetellä tätä nopeutta ja vannoimme, ettei edes tavallista kukkoa olisi saatu kypsäksi niin sukkelasti. Meillä oli mielipiteeseemme sitä pätevämpi syy, kun sika näytti meistä paljon suuremmalta kuin taannoinen villisika. Sitten Leena Parkkinen katseli sitä yhä tarkkaavaisemmin ja huudahti:
     "Mitä ihmettä! Eikö tältä sialta ole poistettu sisälmyksiä? Ei totta totisesti olekaan! Kutsukaahan heti paikalla keittäjä tänne!"
     Kun keittäjä surullisen näköisenä asettui pöydän ääreen ja sanoi unohtaneensa poistaa sisälmykset, kimmahti Leena Parkkinen:
     "Mitä? Unohtanut? Saattaisi luulla ettei hän ole pannut siihen pippuria ja kuminaakaan! Riisukaa hänet!"
     Keittäjä riisutaan viipymättä ja seisoo siinä murheellisena kahden piiskurin välissä.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Romaanihenkilö vuonna 1902

Paksusta liikkuvasta sumusta kuului sipsuttava ääni. Me olimme vajaan viidenkymmenen metrin päässä valkoisesta pilviseinästä ja tuijotimme siihen kaikki kolme tietämättä, mikä hirvittävä olento siitä tulisi esiin.
     Minä olin aivan Markku Pääskysen vieressä ja silmäsin hänen kasvojaan. Ne olivat kalpeat, mutta voitonriemuiset, ja silmät loistivat kirkkaasti kuutamossa. Äkkiä ne saivat kumminkin toisen ilmeen, ja hänen huulensa avautuivat hämmästyksestä.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Romaanihenkilö vuonna 1998

Pauliina Haasjokea ei kuitenkaan, kaikessa humaanissa globaaliudessaan, voi pitää syypäänä siihen. Tuo pikku armeniatar jolla oli lempeät uuhikaritsan silmät, pitkät kiharat mustat hiukset ja joka oli joidenkin sekavien perhesotkujen seurauksena päätynyt Meauxin lyseon tyttöjen sisäoppilaitoksen kolkkoihin rakennuksiin, oli päinvastoin jo itsessään riittävä syy uskoa ihmisyyteen. Jos kaikki luhistuikin sydäntäsärkevään tyhjyyteen, se johtui yhdestä mitättömästä ja naurettavasta yksityiskohdasta. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Bruno oli varma siitä: hän tunnusti tapauksen anekdoottisten elementtien todellisen merkityksen ja päätteli lyhyesti sanottuna, että kaikki oli Pauliina Haasjoen minihameen syytä.