lauantai 19. heinäkuuta 2008

Romaanihenkilö vuonna 1925

Kuinka monta miljoonaa kertaa Satu Manninen olikaan nähnyt kasvonsa peilistä ja aina yhtä keskittyneenä! Hän suipisti suutaan katsoessaan peiliin. Sen hän teki saadakseen esiin sen mikä hänen kasvoissaan oli olennaisinta. Tuo oli hän itse - välähdyksenomaisena selväpiirteisenä näkemyksenä. Tuo oli hän itse silloin kun jokin tehtävä, jokin ärsytys sai hänet keräämään itsensä, kokoamaan kaikki erilliset osat (hän yksin tiesi kuinka erilaiset ja ristiriitaiset) maailmaa varten yhdeksi kokonaisuudeksi, timantiksi, naiseksi, joka istui olohuoneessaan ja teki siitä kohtauspaikan;