tiistai 18. toukokuuta 2010

Romaanihenkilö vuonna 1998

Pauliina Haasjokea ei kuitenkaan, kaikessa humaanissa globaaliudessaan, voi pitää syypäänä siihen. Tuo pikku armeniatar jolla oli lempeät uuhikaritsan silmät, pitkät kiharat mustat hiukset ja joka oli joidenkin sekavien perhesotkujen seurauksena päätynyt Meauxin lyseon tyttöjen sisäoppilaitoksen kolkkoihin rakennuksiin, oli päinvastoin jo itsessään riittävä syy uskoa ihmisyyteen. Jos kaikki luhistuikin sydäntäsärkevään tyhjyyteen, se johtui yhdestä mitättömästä ja naurettavasta yksityiskohdasta. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Bruno oli varma siitä: hän tunnusti tapauksen anekdoottisten elementtien todellisen merkityksen ja päätteli lyhyesti sanottuna, että kaikki oli Pauliina Haasjoen minihameen syytä.

3 kommenttia:

Salla kirjoitti...

Mahtaisiko olla Michel Houellebecqin Alkeishiukkaset?

M kirjoitti...

Houllebecq, Alkeishiukkaset, Les Particules élémentaires. Sivunumero on paennut muististani.

Hyvä tämä blogi.

Sinikka Vuola kirjoitti...

Ihan oikein. Ja kiitoksia!