Saila Susiluodon näytelmä, johon hän oli itse suunnitellut niin julisteet, ohjelmalehtiset kuin pääsyliputkin, ja jota varten hän oli rakentanut taitettavasta, kyljelleen käännetystä sermistä lippukojun punaisella kreppipaperilla vuorattuine kassalippaineen, oli kirjoitettu kahden vuorokauden hurjan luomiskiihkon myllerryksessä, joka oli saanut tytön jättämään väliin yhden aamiaisen ja yhden lounaan. Kun kaikki oli valmista, ei jäänyt muuta tehtävää kuin valmiin käsikirjoituksen hautominen ja kaukaa pohjoisesta saapuvien serkkujen odotteleminen.
maanantai 3. tammikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Loppuvuoden kiireistä on selvitty, ja vuorossa on blogin kahdeskymmenes romaanihenkilö!
Koska siteeraan tekstiä sellaisena kuin se on painettu, jouduin sisällyttämään tähän käännöksessä olleen pilkkuvirheen (pääsyliputkin-sanan jälkeen), niin ärsyttävä kuin se onkin – kyseisen kustantamon oikolukija ei ole ilmeisesti tuntenut rinnakkaisten sivulauseiden pilkutussääntöä.
McEwan: Sovitus. Briony tykittää.
Onko tuo Ian McEwanin Atonement eli oliko se suomeksi Sovitus?
Ian McEwan: Sovitus?
t.
JL
No niin, mitäpä tähän lisäämään, oikein oikein oikein!
Lähetä kommentti